Muistatteko talven 1987? Minä en sitä unohda koskaan, sillä tasan kahden kuukauden ajan, tammikuun alusta helmikuun loppuun, oli Espoon Suomenojalla joka ikinen päivä 27−30 astetta pakkasta. En päässyt muutaman kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa kertaakaan ulkoilemaan tuona aikana, eikä häntä voinut nukuttaa edes vaunuissa ulkona.
Säveltäjä Einojuhani Rautavaara kertoo samasta talvesta oopperan Auringon talo levytyksen esittelyvihossa (Rautavaara 2003). Hänen puutarhassaan alppiruusut olivat kylmyyden takia mennyttä, ja kun hän avasi sanomalehden, siinä kerrottiin venäläisen emigranttiperheen kaksosneitien, jo iäkkäiden Eleanor ja Irene Thiessin, niin ikään paleltuneen kuoliaaksi Solgården-nimisessä huvilassaan Littoisissa.
Alun perin perhe oli ollut hyvin varakas ja muuttanut Pietarista vallankumousta pakoon Suomeen 1917 palvelijoineen, huonekaluineen ja arvoesineineen. Mutta he eivät osanneet suomea eivätkä ruotsia, isä John Thiess ei saanut Suomesta töitä eikä ulkomaalaisena voinut perustaa Suomeen yritystä. Vaikka koruja ja arvoesineitä myymällä ja palvelijoita vähentämällä tultiinkin toimeen jotenkuten, toivonsa heittänyt isä ampui itsensä puuvajassa jo muutaman vuoden kuluttua. (Rautavaara 2003.) Saman kohtalon koki perheen poika Victor, joka löytyi puutarhasta omenapuuhun hirttäytyneenä ja myös vanhimmat tyttäret Edna ja Marion ja Victor tekivät itsemurhan. Äiti kuoli mielisairaalassa ja vain siskokset Eleanor ja Irene jäivät jäljelle autioituneeseen Solgårdeniin (Salmela 2021).
Auringon talo -oopperan keskiössä ovat teemat vanhuudesta, ihmiselämän merkillisestä sekoituksesta tragiikkaa ja komediaa sekä vanhojen neitien asenteista aikaa ja todellisuutta kohtaan. He kieltäytyivät hyväksymästä ajan kulua ja jatkoivat Littoisten puuhuvilassa eräänlaista unielämää Pietarin tyttövuosien ja yläluokkaisen tyylinsä maailmassa, jollaista oikeasti ei enää ollut ja johon heillä ei ollut varaa.
Nostalgia ja kaipuu menneeseen ovat teoksessa riipaisevasti läsnä:
”Vaan jospa kääntyy aika taaksepäin, sen varjo väistyy, uudelleen on läsnä kaikki mikä niin kauan sitten kadotettiin, kuihtui hitaasti pois. (Nooran ja Riinan duetto, I näytös)”
Kun Rautavaara sävelsi oopperaansa, hänelle sanottiin sen tapahtumista: ”Arkkiooppera siis, jossa kaikki tapetaan.” Rautavaara kuitenkin vastasi, ettei ”kuoleman dramatiikka ollut Auringon talossa keskeistä, vaan Irenen ja Eleanorin ajaton, epätavallinen elämäntapa, mielikuvituselämä.” Auringon talossa on kaksi päähenkilöä, molemmat naisia, jotka sitä paitsi esiintyvät sekä nuorina että vanhoina, vieläpä yhtaikaa lavalla. (Hako 2006, 64, 79.)
Voimme vain arvella, millainen on Metropolian tulkinta teoksen lopusta ensi syksyn Auringon talo -produktiossa? Rautavaaran mielestä säveltäjä, joka päättää teoksensa komeaan nousuun ja fortissimoon, valehtelee, koska kun ihmiset kuolevat ja haihtuvat, eivät he tee suuria julistuksia kuolinvuoteellaan. ”Siksi hidas hiipuminen on tuntunut parhaalta tavalta lopettaa sävellykset”, hän on todennut (Hako 2006, 46). Auringon talossa loppukohtaus on säveltäjän mukaan teoksen huipennus. Hän sävelsi siitä poloneesin, jonka aikana uni-ihmiset saapuvat ja menneisyyden perhe on jälleen koossa (Rautavaara 2003).
Auringon talon johtaa Metropolian lokakuun produktiossa tähtikapellimestarimme Mikko Franck. Hän tutustui Rautavaaran musiikkiin ensimmäisen kerran orkesterinjohtajan roolissa 18-vuotiaana vuonna 1997, kun hänet pyydettiin johtamaan Helsingin kaupunginorkesterin 115-vuotisjuhlakonsertti. Avatessaan partituurin ja tutkiessaan sitä hänelle tuli vahva tunne siitä, että juuri Rautavaaran tavassa säveltää hän löysi musiikillisen kotinsa. Hän on todennut useasti, että ”jos olisin säveltäjä, säveltäisin hyvin samanlaista musiikkia kuin Rautavaara.”
Vaikka Franckin ja Rautavaaran ikäero oli peräti 51 vuotta, heidän yhteinen kohtaamisensa tuolloin oli molemmille merkityksellinen. Säveltäjä kuiskasi esityksen jälkeen Franckin korvaan seuraavat sanat:
Kiitos. Näin minä olen sen halunnut aina kuulla, mutta tämä oli ensimmäinen kerta. (Hako 2006, 8-9.)
Mikko Franck on myös levyttänyt Rautavaaraa. Vuonna 2003 Ondine julkaisi Auringon talosta levytyksen, jossa Franck johtaa teoksen Oulun kaupunginorkesterin kanssa. Irenen ja Eleanorin sekä Riinan ja Nooran rooleissa lauloivat Anna-Kristiina Kaappola, Raija Regnell, Mia Huhta ja Helena Juntunen. Näiden kahden seikan − Franckin yleisen Rautavaara-innostuksen ja erityisen suhteen oopperaan Auringon talo − johdosta Metropolian oopperakoulutus sai vuodelle 2021 erityisen lahjan: Mikko Franckin johtamaan produktion kaikki esitykset. Kyseessä ei ole aivan vähäinen asia, sillä Franck saa työkseen tehdä produktioita maailman parhaiden muusikoiden ja laulajien kanssa. Myös Metropolian nuoret laulajat ovat ansainneet hatunnoston siksi, että ovat laittaneet itsensä likoon suuren maestron edessä ja ottaneet musiikillisesti vaativat roolit haltuunsa!
Rautavaara on oopperasäveltäjänä ollut tunnettu siitä, että hän on itse laatinut myös teoksen libreton. Hän on lähes yksinomaan tehnyt sellaisia oopperoita, joissa keskeisenä on äärimmäinen inhimillisyys: ihminen ja persoonallisuuden kehitys tai muutos. Henkilöt eivät hänen mielestään voi olla allegorisia, käveleviä ominaisuuksia niin, että yksi on aina paha, toinen hyvä ja kolmas ahne. Oopperan ja vaikkapa Wagnerin draamojen näennäisen spektaakkelimaisuuden sisällä henkilöiden voima on inhimillisyydessä. Oopperan viehätyksenä ja haasteena Rautavaara on pitänyt sitä, että kaikki pitää esittää, kertoa ja vihjata musiikilla ja dramaturgialla, ei niinkään sanoilla.
Rautavaara on tehnyt musiikkia omien sanojensa mukaan siksi, että olisi mahdollisuus saada kontakti sellaiseen, mikä ei ole tällä puolella maailmaa:
Elämys on hyvin mystinen ilmiö. Se on ihmeellinen hetki, jolloin ikuisuus katsoo ajan ikkunasta. Siinä on jokin todellisuus tämän meidän todellisuutemme ulkopuolella, johon tuolla hetkellä saadaan yhteys. (Hako 2006, 107)
Lähteet
Hako, Pekka (toim.) 2006. Rautavaara & Franck. Keskusteluja ja kirjoituksia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Rautavaara, Einojuhani 1989. Omakuva. Helsinki, porvoo, Juva: WSOY.
Rautavaara, Einojuhani 2003. The House of the Sun. Tragedia Buffa, Opera in Two Acts. Kaappola, Regnell, Huhta, Juntunen. Oulun kaupunginorkesteri, johtajana Mikko Franck. Kaksois-CD. Ondine Ode 1032-2D.
Salmela Henna 2021. ”Kauneuden aailmassa voi yksin olla valtias…” Blogikirjoitus 25.1. Metropolian blogissa Myrsky ja kiihko. Ks. https://blogit.metropolia.fi/myrskyjakiihko/2021/01/25/kauneuden-maailmassa-voi-yksin-olla-valtias/
Ei kommentteja